Riiviön päiväkirja

Ensitapaaminen, kyllä sinua niin odotettiinkin

Riiviötä odotettiin kuin kuuta nousevaa. Liisinkiin otettu Raitulan Haltia oli jo melko kokenut emätamma sekä miellyttävä käsitellessä kaikin puolin, mutta siitä huolimatta ilmassa leijaili ahdistuksen ja jännityksen sekainen tunnelma. Etenkin Einon hermot olivat koetuksella, vaikka mies sitä itse yrittikin viimeiseen asti kiistää. Jatkuvat huokailut, sormien naputtelut, vilkuilut tallin suuntaan sekä "jokohan se kohta varsoo" kyselyt olivat enemmän kuin tarpeeksi todistamaan toisin.

Emä Tipitii - isännän valtavaksi huojennukseksi - tuntui tietävän tarkalleen mitä tehdä ja milloin tehdä. Riiviön tiedettiin olevan vuodenaikaan nähden aikainen varsa. Alkuvuosi ei pikkuvarsalle ollut otollisin aika syntyä, mutta Eino oli päättänyt tamman omalla työhevossuuntaisella orillaan astuttaa varhain, jotta varsan ikääntyminen menisi kilpailukauden kanssa mahdollisimman hyvin yhteen.

Tipitii oli ollut jo pari päivää normaalia levottomampi joten H-hetken tiedettiin olevan lähellä. Sinisilmäinen tamma oli kuitenkin varsomispäivänä niin tyyni, että iltatallin aikaan käynnistynyt synnytys tuli kaikille yllätyksenä. Varsominen sujui ongelmitta eikä paikalle tarvinnut pyytää eläinlääkäriä, noin puolessatunnissa Tipitii oli saattanut maailmaan elinvoimaisen ja tummanpuhuvan tammavarsan.

Riiviö syntyi tiineysvuorokaudella 334.

Pian varsa kapusi honteloille jaloilleen ja Annastiinan lempeän ohjauksen avulla löysi nisällekin. Tipitii oli kokoajan luottavainen myös ihmisten läsnäollessa ja odotti kärsivällisesti että pienokainen löytäisi perille maitoa juomaan. Eino oli haljeta onnesta. Tietenkään mies ei sanonut siitä mitään ääneen, mutta jokainen hänet tunteva näki, miten ylpeä ja iloinen mies oli. Olihan pääasiana ollut, että sieltä tulisi terve varsa, ei muulla niin väliä.